88 pistettä.

Upeaa että Alkosta saa tällaisia viinejä. Voisi muutaman vuoden lisäkypsyttely tehdä vielä hyvää, mutta erityisesti ruuan kanssa tämä viini on loistava. Hintaansa nähden todella mukava ylläri. Efekti pastan kanssa oli ennenkokematon, aivan kuin viini olisi ruuan maun taustalla tehnyt temppujaan. Tätä pitää ostaa varastoon.

Hieno, vaniljaisen tamminen tuoksu; maku vastaa tuoksua: pitkä, hedelmäinen, tammitynnyrikypsytys tuntuu selvästi, mutta ei liikaa. Lopussa tummia marhoja - mustikkaa, mustaherukkaa. Miellyttävät, jo melko pehmeät tanniinit.

Pari vuotta lisää saattaisi vielä parantaa tätä, erityisesti tuoda Tempranillon nahkaisuutta enemmän framille, mutta kyllä tämä näinkin on jo nyt varsin juotavaa. Yksi harvoista Alkosta tällä hetkellä saatavista perinteisen tyylin riojalaisista.

Väriltään vain hieman kehittynyt eli säilynee vielä hyvin monta vuotta.
Parooni tarjoaa tuoksussa kirsikkaa ja tammista vaniljaisuutta kuten riojalaisen kuuluukin.
Kirsikkainen keskimaku päätyy lyhyehköön jälkimakuun, joka on huomattavasti lyhyempi kuin loistavassa 2000 vuosikerrassa, eikä tämä kokonaisuutena yllä sen tasolle.

Takuuvarma riojalainen kuitenkin.

Joulupöydässä maisteltu, Jussin kanssa samoilla linjoilla. Ei miellyttänyt minun makunystyröitä. Ookoo viini, muttei hintansa väärti.

Erään vanhan ja kuluneen sanonnan mukaan luonto on se, joka vetää tikanpojan puuhun. Tuo luontokappale saa näemmä seurakseen rakkaan Paronimme, joka haluaa viinissään tuoda esille kaikki puun eri puolet. On vanhaa havumetsää, kasvavaa lepikkoa ja ojanvarsipajua. Tammea toki kuin pölkyllä päähän.
Myönnän liemen olevan varsin laadukkaan. Paronin enologit tuskin ovat olleet mitään höyhensarjan kirjekurssilaisia. Mutta. Pitkä maturointi uusissa, vanhoissa ja uusvanhoissa tynnyreissä lyö ikeniin sellaisen kireyden, joka tekee jälkimausta lyhyen ja puuduttavan. Mieluummin sijoitan roponi sellaiseen tutkimusmatkailuun, jossa haetaan marjaisuuden, ei puisevuuden Korkeata Veisua.

Väri vaalea, rusehtavan punainen. Tuoksussa tummaa marjaa, kevyttä tammea ja tyyliä. Maussa raikkautta, syvyyttä. Pehmeää marjaa, joka alkaa saada enemmän ja enemmän makeutta ja karamellimaisuutta ilmaantuessaan pidemmälle. Ja maku ei hevillä irtoa suusta, muuttaa vaan olemustaan kohti kirsikkaisuutta.

Loistavan vuoden 2001 (19/20) riojalainen, joka varmasti antaa parastaan vasta muutaman vuoden päästä. Silti jo nyt hieno kumppani lampaan yrttimarinoiduille ulkofileille kerma-punaviinikastikkeella, sai mediumiksi paistetun lampaan mausta vain enemmän syvyyttä, lampaan jälkeen appenzeller, gorgonzola ja chimay-juusto vain toivat uusia puolia esiin, sekä viini että juustot toimivat tasapainossa kuin Selänne-Koivu-Lehtinen.

Uusi vuosikerta ja jälleen mestarillinen viini. Tästä voi edelleen erottaa puun tuoksua, pihkaa, seetriä, tammea... nyt ei ole kuitenkaan kyse syksyisestä metsäpolusta vaan antiikkiliikkeestä, jossa voi aistia vanhojen huonekalujen tuoksun. Suvereenia pituutta viinissä ei ole kuten viimeksi, mutta enemmän pyöreyttä ja syvyyttä. Maku täyttää suun, hiipuu ja tekee sitten uuden nousun.

Upea, syvä punainen väri.

Konstailematon maku, melko neutraali mutta leveä. Tuoksu erittäin omaleimainen, kuin tuore metsä.

Mehukas maku viipyy ja kieli jää oikein ikävöimään nielaistua viiniä. Kitkeryydestä ei ole tietoakaan - oikea hyvän olon viini.

Osta kun vielä saat!

Vuoden viini 2006 hintaluokassa 11-17e.

Tuoksu muistuttaa hieman sherryä. Luonnonläheisestä mausta voi erottaa pihkaa, savea ja sammalta sekä hentoa nuotion savua. "Pitkä" ei riitä kuvaamaan tämän kestoa, sillä maku jatkuu vatsaan ja kummittelee tajunnassa.

Päättymätön syksyinen metsäpolku.