91 pistettä.

Luumupuun runko on alkoholin uuttama, luvatut aprikoosi ja persikka ovat haudattu puun juurelle välirauhan aikohin. Maku jyrää suihkukoneen tavoin jättäen pitkän, eittämättä tyylikkään jälkimaun.
Lohiseljanka oli liian tymäkkää tyvitappea tämän seurana, eikä tätä ihan aperitiivina kannatta lipitellä. Lyhyesti sanottuna tälle uutokselle on vaikea keksiä mitään täsmäkäyttöä, ellei lisäkypsytystä sellaiseksi lasketa.

Viini on vielä todella nuori ja myös kovin sulkeutunut. Räjähtävää hedelmäisyyttää ei siksi kannata aivan vielä odottaa. Pari vuotta lisää ikää avaa varmasti aromimaailmaa todella napakan rungon ympärille. Toistaiseksi rakenne korostuu epäsuhtaisesti, ja alkoholikin saattaa siksi päästä umpinaisen hedelmän päälle. Potentiaalia siis toivottavasti on. Muutamaa karahvituntia kannattaa kokeilla, jos malttia ei lasketa vuosissa. Hinta pikemminkin epäilyttävän alhainen.

En ole koskaan päässyt sisälle riesling-rypäleeseen. Viini kehuttiin Hesarissa ja koska itävaltalaiset gryynerit ovat suosikkejani, kokeilin Wachaun talon rieslingiä.
Hesarissa kehuttiin voimakasta mineraalisuutta, mutta löysin tuoksusta vain hentoa vihreää omenaa ja sitruunaa. Viinissä oli joku voimakas aromi, mutta koin sen enemmän alkoholimaisuudeksi kuin mineraalisuudeksi.

Jälimaku oli mahtavan pitkä.
Kuiva ja raikas viini sopi hyvin aperitiiviksi, mutta myös savustetulle kampelalle ja tattipinaatikastikkeelle. Savusiika oli liian tuhtia ja tukki viinin täysin.

En vieläkään ymmärrä mitään rieslingistä, mutta tämä oli loistavasti tehty viini, vaikka yleensä diggailen roisimmasta hedelmäisyydestä. Ehkä viini on kuitenkin vitosen liian kallis. Onkohan tässä kypsytyspotentiaalia?