Omena ja päärynäsiideri lähinnä tuli itsellekin mieleen. Ihan kuin olisi pienet hiilihapotkin tuntuneet. Varsinaisia happoja on viinissä rieslingiksi aika vähän ja se yhdistettynä alhaiseen alkoholiin 10% saa viinin tuntumaan pliisulta ja makealta. Sopi kuitenkin ihan hyvin yhteen miedon pastan kanssa. Uskoisin että viini oli joskus parempi, mutta maineen ja hinnan kohotessa laatu valitettavasti laskee.

Puolimakea suutuntuma ehdottomasti. Aivan päälimmäisenä on siiderimäinen omenaisuus/päärinäisyys ja vähäinen alkoholipitoisuus 11% vielä vahvistaa pehmeyttä. Rieslingin hapokkuus tuntuu poskissa vasta purskuttelun avulla.

Tasapainoisuus antaa tälle siiderille kuitenkin viinimäistä arvokkuutta ja ryhtiä, eikä makumaailmakaan ole ihan köyhä.

Vaikea antaa huonoja pisteitä, mutta vähän tämä on kumminkin pliisu. 3,5p

Tämä kullankeltainen paroni tarjoaa runsaasti tyypillistä hyvää Riesinghedelmää, mm kukkia, sitrusta, aprikoosia mutta liian mahtipontinen makeus ja sinänsä hyvä hapokkuus painivat eri sarjassa joten viimemainitulla ei ole mitään mahdollisuutta pärjätä sokerin ra’alle voimalle. Saksalaiselta aatelismieheltä odottaisin kyllä hiukan enemmän tyylikkyyttä. Pitkähkö jälkimaku ei täysin pysty lepyttämään minua.

Oli ehkä nuorempana tasapainoisempi. Toisaalta todella pitkä ilmaaminen (hapettuminen) antaa vähän lisävoimia sokerin taltuttamiselle. Ylittää minusta kuitenkin selvästi puolimakean rajan.

Toimi minulla parhaiten kun lautasella oli suolainen lintukeitto. Jussin mainitsema salaatti olisi todennäköisesti myös minun makuuni.


12-13 / 20 sekä vajaat 4 hl-tähteä.

Vuosikerrasta en mene takuuseen, mutta tämä oli aivan erinomainen rapuviininä. Rieslingiksi hedelmäinen eikä liian hapokas. Jussin kanssa samoilla linjoilla. Larochen Petit Chablis oli vetinen ja mauton tämän jälkeen.

Kerran nuoruusvuosieni aikoina kutsuin kaverini viettämään vappua kanssani. Hän saapui kello 17 kuin käkikello ja humalassa kuin käki. En tohtinut olla utelematta pohjien määrää ja sain vastauksena 'viisi pulloa valkoviiniä.'
Kieleni takaosalla yritin hakea makumuistista Libiksen, Porvoon Lankun ja Magiksen aromeja, jolloin suuhuni nousi oksennuksen maku. Eihän kukaan voi juoda viittä pulloa valkkaria pohjiksi !
Vapaaherra Heyl zu Herrnsheim on eri mieltä. Viini on varsin helposti lähestyttävä, kosiskelevan hunajameloninen - mutta ei lainkaan imelä. Aivan verraton kumppani salaatille, jossa on rucolaa, tammenlehväsalaattia, tomaattia, kurkkua, pestokastiketta, oliiviöljyä ja prosciuttoa. Viini ei hyydy myöskään digestiivin kaavussa, aromikkaan herkullinen makeahko pyöreys kietoo alleen salaatin voimakkaat vivahteet ja todellakin; tätä menisi useampikin lasi.
Tai jopa pullo.