Viinblogi

Vappuna kuohuu

Kirjoitin tämän jutun turkulaiseen kaupunkilehteen Aamusetiin, jossa se ilmestyi melkoisesti lyhennettynä. Jos redaktööri hyväksyy jutun tännekin niin siittä vaan.

Vappuna kuohuu

Vappuna kuohuu laseissa sima ja samppanja. Sima on jäänyt enemmän kausiluonteiseksi tuotteeksi kun taas samppanja juhlistaa erilaisia tilaisuuksia ympäri vuoden. Vappu puolestaan on ylioppilaiden ja työläisten yhteinen juhlapäivä. Harva tietää, että vapun vietto sai alkunsa englantilaisesta nunna Valburgista. Hän teki lähetystyötä Saksassa 700-luvulla mutta julistettiin pyhimykseksi vasta 100 vuotta kuolemansa (v779) jälkeen. Hänen luunsa siirrettiin senjälkeen 1.5. Eichstattin benediktiiniläisluostariin, jonka nimi muutettiin Pyhän Valburgin luostariksi. Siitä saakka ovat englantilaiset juhlistaneet Valburgin muistoa toukokuun ensimmäisenä päivänä. Vapun juhlinnan toivat Suomeen Lundissa opiskelevat suomalaiset ylioppilaat 1870-luvulla. Työläisten mielenosoituspäiväksi julistettiin vappu Euroopassa v. 1889. Näin kauniilla tavalla perinne on siirtynyt meidän päiviin ja yhdistää katukuvassa poliittisen punavärin ylioppilaiden valkoisiin lakkeihin.

Sima sana on synonyymi medelle, joka tarkoittaa hunajaa. Viikingien tiedetään tehneen melko alkoholipitoista simaa mutta nykyiset simat ovat mietoja ja jopa lapsille sopivia. Ennen oli tapana tarjota vastanaineille kuukauden ajan simaa, jotta terveys ja rakkaus säilyisivät loppuelämän ajan. Siitä tulee englannin sana honeymoon. Tavallinen sima tehdään vedestä, hunajasta ja hiivasta samppanjamenetelmällä siinä mielessä, että ensikäymisen laannuttua sima pullotetaan ja pienellä sokeri ja hiivalisällä saadaan toinen käyminen aikaan itse pullossa. Monesti simaan lisätään rusinoita, erilaisia terveellisiä yrttejä tai mausteita maun mukaan.

Aito samppanja on koko olemassaolonsa ajan ollut arvostettua ja arvokasta viiniä. Kerrotaan miten Hautviller´sin luostarin apotti Dom Perignon olisi keksinyt samppanjan. Turussa vieraillut Suomen tunnetuin samppanjaguru Jukka Sinivirta kertoo kuitenkin, että Dom Perignon yritti peräti 50 vuotta estää kuplia syntymästä viineihinsä mutta luovutti lopulta kun huomasi englantilaisten tykästyneen tähän vialliseen viiniin. Ranskan kuninkaan Ludvig XIV lausunto, että "samppanja on ainoa ajateltavissa oleva juoma" antoi viinille hovikelpoisuuden ja sitä kautta juomaa haluttiin muidenkin maiden hoveihin.
- samppanja on juoma, joka tekee ihmisen onnelliseksi, kertoilee Jukka Sinivirta ja jatkaa samaan hengenvetoon kuvauksella miten Ranskan vallankumouksen aikoina sekä virkamiehet, jotka lähettivät poliittisia vankejaan giljotiinille, että heidän uhrinsa halusivat juoda vielä lasillisen samppanjaa. Millainen mies tämä Jukka Sinivirta oikein on? Tiedetään, että hän on uhrannut koko elämänsä samppanjalle, ajaa punaista Peugeot 607, jonka rekisteri on Fin VIN-1, kirjoittaa viini- ja juustokirjoja (Elämäniloa ja Samppanjaa, Herkuttelijan juustokirja, Portviinikirja) ja jota kohdellaan tunnetuimmissa samppanjataloissa perheystävänä.
- olen paljasjalkainen hesalainen ja valmistuin opettajaksi. Opetan yhä Martinlaakson yläasteella matematiikkaa ja fysiikkaa. Viini on jotenkin hiipinyt salaa elämääni. Koulutoverini kyllä muistavat miten penkkareissa en huolinut teräviä vaan eväspulloni oli burgundilaista Nuit St Georg punaviiniä. Juustoinnostukseni alun muistan päivälleen kun silloisen tyttöystäväni ja nykyisen vaimoni kanssa istuimme Pariisin rautatieaseman penkillä nauttimassa rapeaa patonkia ja pehmeää Camembertia. Se koska ensimmäisen kerran hurahdin samppanjaan ei ole jäänyt mieleeni mutta jos joudun olemaan viikonkin ilman tätä juomaa, saan vieroitusoireita. Opettajan palkalla en pystyisi näitä jaloja juomia hankkimaan mutta perustin firman nimeltään: Jukka Sinivirta Wine and Food Consulting, jonka kautta ohjautuvat harrastuksistani kerätyt tulot uudelleen kiertoon eli samppanjan ostoon. Tällaiset komennukset opettamaan Turun viinimestariooppilaita otan aina ilolla vastaan sillä nytkin pääsen tehtäväni puolesta maistelemaan 9 todella tyylikästä samppanjaa kertoilee Sinivirta innostuneesti elehtien.
Kyselen Sinivirran lempiviiniä. - Päinvastoin kuin monesti luullaan hyvä samppanja kypsyy ja säilyy vuosia. Olen maistellut yli 500 samppanjaa mutta pysyvästi on mieleeni jäänyt vuoden 1971 Krug Collection, joka tarjottiin Magnum pullosta. Pidän näistä iäkkäistä laaduista ja tarkoitan tässä ennen vuotta 1971 valmistettuja. Teen muutaman kerran vuodessa matkan Champagnen maakuntaan mutta jos haluan viettää lomaa vaimoni kanssa, menemme vaikka Dubaihin, jossa viini ei pääse häiritsemään varsinaista lomailua. Syksyllä ilmestyy uusi täysin erilainen samppanjakirja nimeltään: "Naurun airut, onnen polttoaine, samppanja"

Hauskaa vappua ja juokaa aitoa samppanjaa toivottelee Sinivirta. Yhdyn hänen toivotuksiinsa mutta itse ajattelin kyllä ostaa edullisempia mutta silti tasokkaita kuohuviinejä.

Pena 13.05.2007